Tervetuloa Offroad Team Jyrsiksen blogiin. Tänne tulee päivityksiä yleensä tapahtumien ja ajopäivien jälkeen. Käymme erinäisissä tapahtumissa sekä kilpaluissa. Lajina lähinnä offroadsuunnistus ja safarit. Kalustona on vuoden 1987 Suzuki SJ413 LWB.
Noniin sitten olisi edessä kauden neljäs suunnistuskilpailu eli TuraOffi 2016. Kilpailu on Suunnistuscup:n neljäs ja samalla viimeinen osakilpailu. Kilpailu ajetaan jälleen Eurassa. Kilpailukeskus sijaitsee viime vuodesta tutulla paikalla. Järjestäjänä toimii edelllisvuosien tapaan Kuramadot Ry.
Kilpailu ajetaan tänä vuonna viime kaudesta tutulla kaavalla. Viikonlopun koitos siis alkaa jo perjantain puolella. Heti katsastuksen jälkeen ajettaan lyhyt 2 tunnin sprintti kilpailu. Tämän jälken pidetään yötauko. Lauantaina ajetaan sitten 13 tunnin pääkilpailu. Lopputulos määräytyy molempien kilpailuden yhteispistemäärällä.
Kävin taas pitkästä aikaa ajelemassa Kulmakorvessa. Koska kyseessä ei ollut kilpailu niin ajelin pääasiassa helppoja sekä kuivia reittejä. Koitin myös tällä kerttaa löytää sellaisia reittejämitä en ole vähään aikaan ajellut. Muutaman kerran tosin oli aivan pakko käyda myös vähän uimassakin autolla. Otin myös revanssin erään lätäkön kanssa. Viimekerralla, kun kävin koittamassa paikkaa onnistuin jumittamaan auton lammikon syvimpään kohtaan. Jouduin könyämään apukuskin ikkunan kautta ulos hakeakseni apuja.
Uusien renkaiden myötä selvisin paikasta ongelmitta tällä kertaa. Karkeampi kuviointi ja muutama sentti lisää akselien alle teki ilmeisesti hyvää,
Ajellessani jo kohti nuotiopaikkaa iski kauhea lapsetus ja päätin käydä katsomassa, että kuinka syvä eräs pehmeän näköinen kuoppa olikaan. Kuten yllä olevasta kuvasta voi päätellä niin kyllä....se oli pehmeä. Jouduinkin sitten tämän takia ottamaan pienen vinssaus session.
Vinssauksen jälkeen päätinkin sitten ajaa vielä pienen lenkkin nuotiopaikan lähellä ja lähteä pois metsästä. Noh muutama tuttu paikka olikin mennyt huononpaan kuntoon kuin oletin. Yllä olevasta kuvasta voikin sitten päätellä loput.
Yhtä lukasuojan levikkeen irronnuta kiinnitystä lukuunottamatta reissu meni tälläkin kertaa ongelmitta. Ilmeisesti auton lastentaudit alkaa olla edes hetkellisesti takanapäin. Tosin auto on vielä pesemättä ja tarkastamatta, Eli kyyllä sieltä vielä jotain jännää kerkiää löytyä, jotta saadaan sopiva kiire aikaan ennen syyskuun lopussa ajettavaa Turaoffia.....
Kameroita oli taas kiinni autossa kolme kappaletta eli tulossa on taas pätkää nettiin.yllä lyhyt pikakooste päivän ajoista.
Kilpailun startattua, minuuttia vaille puolenyön, suuntasimme alueelle numero 4. Kartan ja rastipisteiden värin perusteella alue näytti kaikkein helpoimmalta. Alue osoittautui kuitenkin melko hankalaksi ajaa pimeällä. Tämä johtui siitä, että alueella ei oltu ajettu aiemmin. Rastit oli myös viety suurimmaksi osaksi kävellen paikoilleen, joten alueelle ei ollut vielä muodostunut ajouria. Suunnistamista ei myöskään helpottanut lähistöllä ollut radiomasto. Ilmeisesti maston singnaalit sotkivat jotenkin suunnistuslaitteemme gps:ä. Sijainnin tarkkuus heitteli 10-100m välillä, kun normaalisti tarkkuus on ollu alle kymmentä metriä. Kierreltyämme aluetta reilu parisen tuntia päätimme palata huoltoautolle tekemään pienen välikuoleman ja jatkaa kilpailua aamun valjettua.
Noin nelijän tunnin unien jälkeen suuntasimme aamupalalle kilpailukeskukseen. Aamupalan jälkeen hyppäsimmekin sitten autoon ja suuntasimme ajoalueelle numero 1. Alue oli pisimmän matkan päässä kilpailukeskuksesta. Valitsimme kyseisen alueen aamun ensimmäiseksi siksi, että se oli auki vain kello 12 asti. Saimme haettua alueelta mukavasti vähän isompipisteisiä rasteja. Kiersimmekin aluetta noin puoleen kahteentoista asti jonka jälkeen lähdimme siirtymään alueelle numero 2.
Saavuttuamme alueelle numero 2 keräilimme rasteja noin parisen tuntia. Alue oli oikein mukava ajettava. Saimme tältä alueelta myö muutaman yli viidenkymmenen pisteen rastinkin. Saimme myös tältä alueelta yhden 70 pisteen rastin. Tämä oli isoin rastipistemäärä, minkä onnistuimme saamaan kilpailun aikana. Pyörittyämme jonkin aikaa kakkosalueella auton moottori alkoi ilmenenmään ylikuumenemisen oireita. Moottori ei nimittäin meinannut pysyä pienemmillä kierroksilla käynnissä kunnolla. Tähän onneksi auttoi pieni jäähdyttely hetki ja konepellin jättäminen raolleen. Tämän jälkeen kiertelimme aluetta vielä hetken. Päästyämme lähimälle hiekkatielle pidimme pienen tauon ja lähdimme siirtymään kohti kilpailukeskusta lähimpänä sijainneelle alueella.
Alueella kuluikin sitten kilpailumme viimeiset kaksi tuntia. Saimme kerättyä alueelta pisteitä mukavasti kiertelemällä kovapohjaisia rasteja. Kaikki järkevästi haettavissa olleet rastit kerättyämme alkoi kello olemaankin jo lähellä puolta kuutta, joten päätimme lähteä siirtymään kohti kilpailukeskusta. Maaliin päästyämme tajusimme, että hetkinen autostahan ei ollut hajonnut mitään kilpailun kuluessa. Tämä oli kieltämättä pieni yllätys, sillä tähän mennessä jokaisen kilpailun jälkeen autoa on pitänyt korjata jostain kohtaa....
Kilpailu meni kokonaispistemäärää lukuunottamatta oikeastaan niin kuin pitikin. Nykyiset renkaat osoittivat jälleen kerran paremmuutensa vanhoisin renkaisiin. Eteneminen oli ihan eri tasolla. Pystyimmekin jälleen nostamaan rastien vaikeusastetta viimekilpailuista. Saimme tässä kilpailussa haettua useita 30-50p. rasteja. Listalla oli jopa muutama 70p. rastikin. Autosta ei myöskään hajonnut kilpailussa mitään. Tämä oli jonkinmoinen yllätys ottaen huomioon vaikeustason nousu.
Näistä huolimatta saimme kokoon vain 1098 pistettä. Suurin syy pieneen saldoon oli se, että tuhlasimme liikaan aikaa 5-15 pisteen rasteilla. Kyseisellä pistemäärällä sijoitumme luokassamme kahdeksanneksi. Tämä sijoitus toi mukanaan kahdeksan cuppistettä, mikä nosti kokonaispistemäärämme 17:sta. Olemme näillä pisteillä sijalla 10 kauden suunnistus cupissa.
Edellisen kilpailun jäljiltä auto jäi täysin ajokuntoiseksi. Kotona kilpailun jälkeistä tarkastusta tehtäessä ilmeni kyllä pientä "hienosäädön" tarvetta. Ohjausiskunvaimennin oli nimittäin katkennut kilpailun tuoksinassa. Iskari oli ilmeisesti ottanu johonkin kiinni ja ratkennut liitoksistaan.
Myös jakovaihteiston panssari vääntyi jälleen kerran ja rupesi hankaamaan jarrurumpua. Panssari saatiin kuitenkin oiottua kilpailun aikana ja ohjausiskarin puutetta ei edes huomannut ajossa.
Eli suomeksi auto on jo lähes valmis Mikkelin kilpailuun ja kaiken lisäksi aikaakin on vielä kolmisen viikkoa. Mitähän sitä tässä vielä nyt kerkiäis hajottamaan... Eihän se kilpailuun valmistautuminen ole mitään ilman pientä stressin poikasta ja kiirettä? ;)
Noniin sitten olisi kauden toisen suunnistuskilpailun vuoro. Kilpailu järjestetään Mikkelissä ja on osa vuoden 2016 Offroad suunnistus CUP:a. Kilpailu on suunnistuscupin kolmas osakilpailu. Kilpailun järjestää Mikkelin offroad club ry eli lyhyemmin M.O.C. Kestoltaan kilpailu on 18 tuntia. Lähtö on perjantaina 22.7 illalla kello 23.59 ja päättyy lauantaina 23.7 kello 17.59. Cup-luokkien lisäksi kilpailussa on mukana safari-luokka jonka kilpailu alkaa vasta lauantaiaamuna kello 08.00
Kilpailu on ensimmäistä kertaa mukana Offroad suunnistus CUP:ssa. Kilpailukeskus sijaitsee Anttolassa Ollinmäen viinitilalla. Rastialueet sijoittuvat Anttolan, Mikkelin ja Ristiinan rajojen sisälle. Kauimmaisilla ajoalueilla välimatkaa on noin 45km. Järjestäjä kuvaili alueita seuraavasti Offipalstalla: "Ajoalueet on todella vaihtelevia ja mukavia. Jokaiselle löytyy varmasti myös haasteita."
Koska kilpailu on meille täysin uusi niin en vielä tässä vaiheessa osaa sanoa mitään tarkempia odotuksia tai tuntemuksia. Myöhäinen alkamis ajankohta on myös täysi kysymysmerkki. Onneksi tähän aikaan vuodesta ei tule aivan säkkipimeää keskellä yötäkään. Nimittäin mikään ei ole niin haastavaa kuin ajaa vieraalla ja tuntemattomalla alueella pimeällä.
Juuri tämän takia tarkoituksemme onkin etsiä heti aluksi vain helppoja rasteja. Päivän valjettua voi sitten lähte kiristämään ruuvia.